Uskotko sinä rakkauteen ensisilmäyksellä? Mä en tiedä. Tuntuu kuin se olisi mahdotonta. Minulle sanottiin että “Rakkaus tulle ja menee ja se tulee aina ensisilmäyksellä” Tämän lauseen sanoi minun mummoni kun olin n. kuusi vuotias kun kysyin tätä samaa asiaa häneltä, kun vanhempani erosivat.
Rakkaus on aina olemassa maailmassamme, myös minun, mutta aikalailla huonolla tavalla. Jätkä kavereita on, mutta ei pysyviä. Tunnen itseni hyvin hylätyksi. Koulussakin kaikki pojat hinkuu koulun suosituimpien tyttöjen seuraan jotka vain särkevät sydämiä. Minä vain kyyhötän idiootti kavereitteni seurassa jossain homeisessa koulun vessassa, kun emme halua mennä pihalle. Luemme jotain idioottien mangaa ja kuuntelemme k-poppia. Minä haluaisin vain hengailla ja keskustella heidän kanssa esimerkiksi pojista, mutta heitä kiinnostaa vain vinosilmäiset miehet joihin heillä ei ole mitään mahiksia.
On lauantai ilta kun tulen kotiin kaupungilta. Äiti istuu keittiössä ja tekee töitä. Hän ei reagoi minuun vasta silloin kun annan suukon hänen poskelleen ja halaan häntä. Hän säpsähtää ja katsoo minua hymyillen.
“Sinä tulit jo, en huomannut sinua” hän sanoo keskitys täysin läppärin ruudulla. Otan lasin kaapista ja kaadan siihen mehua joka on pöydällä. Siivoan itselleni tilaa pöydältä, äidin sotkujen seasta. Istun pöytään ja katselen äitiin ja minun tekisi mieli huutaa hänelle, mutta säästän hänet siltä ja sanon hyvin lempeästi
“Mä olin tuossa kavereitten kanssa kaupungilla (en ollut, olin yksin pimeässä yössä ja söin jäätelöä ja karkkia ja join limsaa) ja sitte me oltiin leffas ja katottiin joku kiva musikaali siell, korealainen, en tiedä miksi (ei se mikään musikaali ollut, eikä korealainen, se oli amerikkalainen kauhu jännäri ja olin leffassa yksin) ja sitte mä tulin kotiin” Äiti hymyilee ja katsoo vieläkin läppärin ruutuun. Nousen ylös ja laitoan tyhjän lasini tiskipöydälle ja lähden huoneeseeni.
Olen asunut äidin kanssa kahdestaan siitä lähtien kun isä lähti ja kun olin viisi. Olen ainut lapsi. Asumme pienessä kaksiossa, Helsingin Kaisaniemesä. Olen juuri täyttänyt 16 ja olen yksinäinen. Ja pah, minulla on kyllä yksi kaveri, mutta hän asukin kaukana, maalla. Tapasin hänet viime kesänä kun menimme maalle, äitini vanhempien luokse. Hänestä tuli minun ainut ystävä ja minusta hänen. Olemme liian samanlaisia. Hänellä ei ole ikinä ollut tyttöystävää. Minulla on ollut yksi poikaystävä, mutta hän ihastui johonkin ruohon imiään ja jätti minut. Tämä henkilö on poika. Se on minulle hyvin erikoista, minulla on kaveri poika. Hänen nimensä on Jani.
Sukunimeä en muista, mutta joku K:lla alkava se oli. Tuntuu kuin kaikki olisi kaadettu mun niskaan. Päättäjäisten puhe on annettu mulle. En uskonu että mä saisin sen kunnian että saan pitää puheen ysien puolesta. Siihen ei moni pysty. Uskoin että en mäkään siihen pysty. Puhe on melkein valmis. Olen minäkin ihminen, vähättelen iteäni ja uskon siihen mitä kiusaajani sanovat
''Sä oot tyhmä!''
''Et osaa tehä mitään oikein!"
"Sä vaan kuuntelet sitä k-poppia ja hengailet noitten friikkien kanssa"
Se sattuu. Äitikään ei kuuntele mua. Se vaan kirjottaa ja kirjottaa sitä sen helvetin romaania lasten kasvatuksesta. Mitä se siitä tietää? Ei mitään. Mutkin se kasvatti vaan sen kavereitten avulla joilla on mun ikäsiä tai vähän nuorempia lapsia. Ne ruokki mut aina ku tulin koulusta. Äiti oli töissä. Ne laitto mut nukkumaan. Äiti kirjotti sitä sen romaania siitä ja isästä. Isääkään en oo nähny kymmeneen vuoteen. Luulen et se on jossain Kanadassa tai Intiassa. Maissa mistä se mulle puhu kun olin pieni. Se kerto kuinka kaunista siellä on, että kunka se niin haluis viedä mut sinne. Mä kaipaan isää ihan saakelisti. Ja sitä sen hoivaa. Se kuunteli mua. Se suostu leikkiin mun kanssa nukeilla vaikka se nyt oliki sellanen mies joka ei turhia hempeile. Tai niin kaikki sanoo. Mä en muista isästä kovin paljon, sen mitä oon kuvista nähny. Se on pitkä. Hänellä on lyhyet ruskeat hiukset. Mä oon tainnu periä isän hiukset ja äitin silmät. Äitin tyhmyyden ja veri ryhmän. Vitun jännää. Isältä oon periny luonteen. Rauhallinen, mutta puhelias. Kiitettävä lapsi. Mun vanhemmat sais lapsen teosta 9 kun oon niin täydellinen. Ja haistakaa paska.jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti