"Elämä 16 vuotiaan silmistä" 6. osa

Tuijotamme toisiamme syvälle silmiin. Sydämmeni on ihan sekaisin. Minä rakastan häntä. Vastaanko vai teenkö sen? Teen sen. Kun nojaudun lähemmäksi Jania tunnen kuinka hänen huulensa koskettavat omiani. Suljen silmäni. Näen taas meidät kesällä sillä niityllä. Tunnen hänen kädet kasvoillani. Tämä ei voi olla totta. Laitan omat käteni hänen kaulan ympäri. Suutelemme kiihkeästi, kunnes joku keskeyttää meidät. Se on äiti. Lopetamme äkkiä, tai minä lopetan. Äiti katsoo tyrmistyneenä minuun ja sitten Jania ja taas minua.
"Hyvää päivää Annan äiti" Jani sanoo ja nousee seisomaan ja yrittää kätellä äitiä. Äiti tuijottaa Janin kättä ja katsoo häntä silmiin ja sanoo jotain mitä et voisi uskoa hänen sanovan
"Hei Jani. Tuliks sä meille vai ?" Katsomme kumpikin; minä ja Jani äitiä ihmetellen. Äiti hymyilee minulle ja nyökkää. Mitä se tarkoittaa? Tarkoittaako se sitä että äiti on hyväksynyt Janin? Kyllä, mutta miksi äiti niin tekisi? Nousen seisomaan ja halaan äiti. Olemme halanneet äitini kanssa viimeksi kuukausi sitten kun äitini kirja sai viisi tähteä Ellen lukia kyselyssä. Voisin taas itkeä.
"Mä tulin tänne kyllä kesäks, joten mä en oikein tiedä missä vois asua koko kesän." Jani sanoo hymyillen. Äiti nyökkää taas ja sanoo
"Meillä on yksi ylimääräinen huone. Anna tykkäis ihan kamalasti jos sä jäisit tänne. Anna vaan käy koulussa päivisin ja sä voit olla täällä. Ja voit hakea sen aina koulusta koska mulla on pitkiä päiviä huomenna." Ihan kuin olisin pikku lapsi. Ei äiti mua oo koskaan hakenu koulusta. Onko se vetäny jotain? En usko. Kuka on saanu sen pään kääntymään? Sitä ei kukaan koskaan tiedä.
"Onko sulla nälkä, Jani?" äiti kysyy ja menee keittiöön. Seuraamme Janin kanssa äitiä keittiöön. Äiti laittaa läppäri laukun ruokapöydälle, joka pursuaa tavaraa. Hän avaa jääkaapin, siellä ei ole paljon mitään, koska ei olla käyty kaupassa viikkoon. Äiti avaa kaapin jääkaapin vierestä. Siellä on keksejä. Hän ottaa ne kaapista ja laittaa pöydälle.
"Tässä on, ei kauheasti mutta pärjäät sillä." äiti sanoo ja menee huoneeseensa.
"Mikä sillä on?" Jani kysyy multa.
"En tiedä, kait työt rassaa" sanon. "Lähetään kauppaan ja ostetaan ruokaa ja tehään äitilles jotain kivaa." Jani sanoo ja hymyilee mulle. Hymyilen takaisin ja nyökkään.

Lähdemme kävelemään kauppaan. Kävelemme hyvin lähekkäin mutta emme pidä käsistä kiinni. Haluaisin mutta en uskalla. Sitten tunnen lämpimän käden omassani. Se on Janin käsi, kenen muunkaan. Kävelemme nyt käsikädessä. Vastaan tulee koulumme suosituin tyttö kavereidensa kanssa. Hän tuijottaa meitä silmät suurina. Kävelemme vaan ohi. Ohi mentyämme hymyilen.
Saavumme kauppaan. Citymarket, suuri. Kun saavumme hedelmä osastolle näen ystäväni, tai mitä helvetin ystäviä nekin on. He huomaavat meidät. Hymyilen ja heilutan heille. Janikin heiluttaa heille ja kysyy minulta
"Kavereitas?" Nyökkään. Tytöt vain tuijottavat minua tylysti. He tulevat luoksemme ja kysyvät hyvin tylysti
"Missä sä oot ollu? Sun ois pitäny tulla meidän manga kerhoon, muistakko? Tänään n. kaks tuntia sitten."
Katson heitä vihaisesti. Sanonko suoraan. Enhän mä kuitenkaan ysin jälkeen niihin mitään yhteyttä pidä. Mitä sitten vaikka sanoisin nytten että en haluu olla niitten kaveria.
"Se ei sulle enään kuulu mis mä oon. Teijän ei tartte enään oottaa mua niihin kerhoihin. Mä en ees tykkää mangasta. Se on ihan tyhmää. Lukekaa normaaleja kirjoja. Ja tässä on Jani, mun..." lopetan kesken, katson Jania ja hän nyökkää mulle kuin se tietäis mitä mä meinasin. "Täs on Jani, mun poikaystävä." Sain sen sanotuks. Janikin hymyilee.

''Say "fuck you" and simle" - Elina ♥