"Mä siis en halunnu olla niiden kaveria." Jani katsoo minua ja ottaa käteni hänen käsiinsä. Katsomme toisiamme silmiin ja tunnen lämmön sydämmesäni. "Mä tiedän. En mäkään niistä pitäny, vaikka en ees tuntenu niitä." hän sanoo hymyillen. Joku törmää kärryihimme. "Hei kato etees!!! ME ei ees...." huudan mutta huomaan hyvin nopeasti että törmääjä on isäni. Tuijotan silmät suurina isää, tunnen Janin kädet vyötärölläni, kuin hän pitelisi minua suojassa omalta isältäni. No hyvä niin, en haluaisi nähdä isää nytten. Se tuntuu jotenkin vasten mieliseltä. Haluaisin pois isän läheltä. Onneksi Jani on tässä.
Isä katsoo Jania. Onkohan se vihainen.
"Sä oot siis se Jani?" isä kysyy. Jani nyökkää ja kättelee isää. Isä kätteli Jania, äiti ei.
"Mä tästä meenki. Me kait nähään vielä, Anna?" isä kysyy minulta. Nyökkään ja halaan häntä nopeasti.
Menemme kassalle ja Jani ottaa kädestäni kiinni ja kysyy
"Oliko se sun isäs? Ja miks olit niin tyly sille?" Katson Jania ja kyyneleet tulee silmiini.
"Oli, ja mä kerroin sulle jo että se ei kertonu mulle että se on asunu täällä Helsingissä. Ja se miks mä olin tyly sille oli se koska se ja äiti ei hyväksyny sua mun kaverina, ensin." sanon melkein itkien. Hän halaa minua lujaa ja antaa suukon kaulalleni. Vieressä seisova mummo tuijottaa meitä iloisesti ja tokaisee
"Nuorta rakkautta!" Hymyilemme kumpikin. Pyyhin kyyneleeni ja tasaan hengitykseni.
Ostettua ruokamme, kävelemme puiston kautta kotiin. Puistossa on lapsiperheitä. Katselen lapsia hymyillen ja katson kunka he halaavat vanhempiaan iloisesti. Tunnen taas Janin käden kädessäni. Katson häntä ja huomaan hänen katsovan minua. Hän hymyilee minulle. Istumme puiston penkille. Emme puhu mitään. Katsomme vain ohi kulkevia ihmisiä lasten rattaiden kanssa tai koiriensa kanssa. jani laittaa kätensä polvelleni. Katson sitä ihmetellen. Mutta sitten hymyilen. Nojaudun lähemmäksi. Laitan käteni hänen kasvoilleen. Suutelen häntä. Hän kietoo kätensä ympärilleni. Tunnen oloni turvalliseksi hänen kanssa.
Kun saavumme kotiin, äiti ei ole siellä. Hyvä niin sillä muuten meidän yllätyksemme ei onnistuisi. Jani rupeaa heti tekemään ruokaa. Katson hänen touhuiluaan vähän aikaa. Haluaisin halata häntä mutta en millään haluaisi häiritä häntä. Menen hiljaa hänen taakseen ja odotan hetken. Kiedon käteni hänen ympärille ja laitan pääni hänen olkapäälle. Jani kääntää päätään minuun päin ja hymyilee.
"Sähän oot hali tuulella?" hän kysyy leikitellen.
"Joo, mä vaan niin rakastan sua" sanon antaen suukon hänen kaulalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti